torstai 30. maaliskuuta 2017

Median yhteisökehittäiminen

Tarina median murroksesta alkaa olla ja niin kulunut, että sitä hädintuskin jaksavat kuunnella edes perinteisen median edustajat itse. Vielä muutama vuosikymmen sitten kakki oli hyvin. Media oli pieni sulkeutunut joukko. Tämä pieni joukko koostui toimittajista, suurten mediatalojen edustajista, paikallislehtien toimistuksesta ja uutis- ja radiokanavista. Mukana sisällön luomisessa olivat myös poliittiset virkamiehet ja suuryritysten lobbarit. Mainostuloja virtasi lehtien sivuilta, radiosta ja television mainoskatkoilla näytettävistä mainoksista. Vanhoina hyvinä aikoina lukijoilla ei ollut kovinkaan paljon sananvaltaa median sisältöön mielipidepalstoja lukuunottamatta ja mediatarjonta oli suppeaa. Sitten tuli netti blogeineen, Facebookkeineen ja kommenttilaatikoineen ja kaikki meni pilalle. "Noin vuodesta 2012 lähtien (kustannustoiminnan) kehitys on digitalisaation aiheuttaman murroksen takia ollut kansantalouden yleistä kehitystä heikompaa." kirjoittaa Teemu Luukka Helsingin Sanomien artikkelissa (HS, 16.11.2016)

Perinteisen median kilpaillessa lukijoiden, katselijoiden ja kuuntelijoiden huomiosta on pakko kysyä yleisöltä: 
"Mitä te haluaisitte kokea ja mikä teitä kiinnostaa?"


Median murros on itsestäänselvyys

Edistykset tietotekniikassa, digitaalisuuden hyödyntäminen ja sosiaalinen media ovat muuttaneet ja muuttavat perinteistä mediaa niin, että median murros on jo itsestäänselvyys. Se, mitä pidettiin aikaisemmin varmana ei ole enää varmaa. Rajat kaupallisuuden ja luovuuden, markkinoinnin ja sisällön välillä häilyvät (Mandelin, 2017). Toisin sanoen, toimittajat eivät saa tehdä työtänsä rauhassa ja mediatalojen pitää laajentaa videoon. 

Median itsesäälille loppu konkreettisilla toimilla

Nyt ollaan kuitenkin jo siinä pisteessä, että median itsesäälissä rypeminen saisi luvan loppua. Muutos jatkuu ja siksi tarvitaan konkreettisia tekoja ja uusia tapoja tehdä mediaa. Yksi keino vastata median murrokseen on Nando Mandelinin (2017) mainitsemat yhteiskehittäminen ja -tuottaminen, jossa sisältöön vaikuttavat toimittajien lisäksi markkinoijat ja erityisesti mediakuluttajat. Perinteisen median kilpaillessa lukijoiden, katselijoiden ja kuuntelijoiden huomiosta, on pakko kysyä yleisöltä: "Mitä te haluaisitte kokea ja mikä teitä kiinnostaa?"


“Nyt (-lehti) sulkee keskustelunsa verkkosivuilta kahdeksi viikoksi.Tällä aikaa pohdimme, mikä keskustelujen rooli voisi olla.” 

- Jussi Pullinen, Nyt-liite 1.9.2015 



Raivokasta kommentointia ja keskustelua verkkolehtien sivuilla

No niin eli sitten vain avointa keskustelua lukijoiden ja katsojien kanssa ja media pelastuu? Yksi yhteisökehittämistä uhkaava asia ovat keskustelupalstoijen asiattomat kommentit, joka sai paljon huomiota syyskuussa 2015, kun monet suomalaiset mediatalot alkoivat rajoittamaan vapaata keskustelua omilla sivuillansa (Yle-uutiset, 1.9.2015). “Nyt (-lehti) sulkee keskustelunsa verkkosivuilta kahdeksi viikoksi. Tällä aikaa pohdimme, mikä keskustelujen rooli voisi olla.” (Nyt-liite, 1.9.2015) Videolla valintaa perustelee perustelee uutispäällikkö Jussi Pullinen seuraavin sanoin  “Tämä on oikeastaan pitkän pohdinnan tulos. Kommentointi on heikentynyt laadultaan jo pidemmän aikaa meidän sivuilla. - - Siinä on paljon toistoa, paljon huutamista, paljon asiattomiakin kommentteja ja aateltiin et otetaan nyt tällänen tauko - “. 

Negatiivisesta kommentoinnista on kirjoitti myös Tuomo Tamminen  (HS,  1.9.2015) artikkelissaan Nettiraivo  tekee onnettomaksi sekä lukija että vihakirjoittajan . Asiasta on tehty myös tieteellisiä tutkimuksia (esim. Bach yms., 2016; Chorey ja Mottershead 2016) Pienen tutkimuksen jälkeen vaikuttaa siltä, että kaikki verkossa toimivat lehdet rajoittavat jollakin tavalla sivuillansa tapahtuvaa kommentointia. Yleensä kommettoidakseen on tehtävä lehden sivuille profiili. Jokaisen kommentin tarkistaa vielä erillinen moderaattori.


Ratkaisuna murrokseen yhteistyö mediakuluttajien kanssa

Häirikkökäyttäytyminen ja vihapuhe ovat osa internetin aiheuttamia haittoja, mutta ne eivät ole esteenä median yhteisökehittämiselle ja -tuotannolle. Yhteisötuotanto ei tarkoita sitä, että varsinainen uutisteksti kirjotteittaisiin Google Docksissa lukijoiden kanssa yhdessä. Sen sijaan se tarkoittaa mm. tiedon keräämistä suoraan lukijoilta lehtijuttua varten, asiallisen nettikeskustelun synnyttämistä, lukijoiden tuottaman materiaalin kuten. kuvien ja videoiden hyödyntämistä ja uusien juttujen innovointia yhdessä lukijoiden kanssa. 

Yhteiskehittämisen muotoja ovat:


1. Ideointi

2. Suunnittelu
3. Tuotanto
4. Markkinointi
5. Jakelu
6. Kehittäminen

Mandel, 2017

Yhteiskehittäminen ja -tuotanto lähentää lehden ja sen lukijan suhdetta. 

Lukijat eivät ole passivisia vastaanottajia vaan aktiivisia toimijoita. Yhteisökehittäminen on ilmiönä vielä uusi, minkä takia sen hyödyntämismahdollisuudet mediatuotantoon ovat lukemattomat. Yhteisökehittäminen ei tietenkään ole ratkaisu koko kriisiin, mutta se on yksi sen ratkaisemisen osa-alue. Mitä tulee median murrokseen, tunnelin päässä näkyy jo hieman valoa. "Media yhtiöillä menee vaihteesi paremmin - edellisen kerran ala kasvoi viisi vuotta sitten" uutisoi Helsingin Sanomat  marraskuussa 2016 (HS, 16.11.2016)

Lähteet

http://yle.fi/uutiset/3-8271405

http://www.hs.fi/talous/art-2000002930483.html
http://www.hs.fi/tiede/art-2000002849050.html
Bach, N. X., Do Hai, N., & Phuong, T. M. (2016). Personalized recommendation of stories for commenting in forum-based social media. Information Sciences352, 48-60.
Chorley, M. J., & Mottershead, G. (2016). Are You Talking to Me?. Journalism Practice10(7), 856-867. 
http://sanomalehtiopetuksessa.fi/fi/uusi-ops/ 
Nando Malmelin, Professor of Practice, PhD Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu, Luento Digitaalinen viestintä ja media -kurssilla 
23.3.2017 

Onko chatbot jackpot?

https://chatbotsmagazine.com/conversational-marketing-a-new-paradigm-for-brands-218a3755fff5



Onko chatbot jackpot?


Digitaalisen median trendiennusteet tuntuvat olevan yhtä mieltä siitä, että vuosi 2017 tullaan muistamaan videoiden ja chatbotien vuotena. Myös Facebook on nostanut nämä kärkiteemoikseen.


Tunnustetaan. Oma mielenkiintoni chatboteihin ei ole ollut korkealla. Se ei ole ollut edes matalalla. Sitä ei kertakaikkiaan ole ollut. Asiaan tarkemmin perehtymättä olen niputtanut chatbotit kategoriaan "jälleen yksi uusi, ärsyttävä spämmäyskanava" eli hankala, hidas ja tylsä tapa mainosviestien vastaanottoon.

Chatbotit kuitenkin kasvattavat jatkuvasti suosiotaan ja syyskuussa 2016 pelkästään Facebook Messengerissä oli käytössä jo 33 000 chatbotia. (Manson, M. & Whatley, J., 2016) Radikaaleimmat mielipiteet povaavat chatbotien tulevaisuudessa jopa korvaavan perinteiset nettisivut ja mobiilisovellukset. Lienee siis paikallaan tarkistaa omaa ennakkokäsitystä ja selvittää mitä chatbot-ilmiö oikein pitää sisällään.


“Chat apps will come to be thought of as the new browsers; bots will be the new websites. This is the beginning of a new internet.” 
Ted Livingston, founder and CEO of Kik


Mitä ne siis ovat?


Chatbotit ovat eritasoisia tekoälypohjaisia palveluita, joiden kanssa voi chattailla viestisovelluksen kautta
. Facebook Messenger on tyypillinen kanava, mutta myös esimerkikisi Skype, Salesforce, Slack, Twitter ja Kik panostavat kaikki chatboteihin.
Palvelu voi olla sisällöltään melkein mitä vain ja vaihdella personoidusta palvelusta geneerisiin tilattaviin syötteisiin. Chatbot voi jakaa esimerkiksi uutisia, säätietoja, liikennekatsauksia, elämänohjeita, vinkkejä taloudenpitoon, aikatauluttamiseen tai tietenkin shoppailuun. Chatbot voi olla myös ystäväsi, Kiinan Xiaoice-chatbotille juttelee jo yli 20 miljoonaa ihmistä. Kiinassa ollaankin meitä länsimaita huomattavasti pidemmällä chatbotien hyödyntämisessä.

Parhaiten chatbotien toiminnasta saa käsityksen kokeilemalla. Alla on listattuna muutamia Facebook Messengerissä toimivia chatboteja. Klikkaa linkkiä ja aloita keskustelu lähettämällä viesti. Tämän jälkeen kommunikointi tapahtuu viesteillä tai tekstipohjaiseten painikkeiden avulla. Chatbot-palvelut eivät siis perustu spämmäykseen, vaan käyttäjä itse hakeutuu keskusteluun.
Lähde: Edelman Digital

Voit myös katsoa videopätkän, jossa David Marcus Facebookilta kertoo, kuinka kenkien osto Facebook Messengerin chatbotilla tapahtuu (kohdasta 7:30):



Mistä ne oikein ovat ilmestyneet? Ja miksi nyt?


Chatbotit eivät varsinaisesti ole uusi keksintö, mutta juuri nyt tähdet tuntuvat asettuneen suotuisasti niiden menestyksen kannalta. 
Tärkeimpänä tekijänä on pikaviestisovellusten käytön räjähdysmäinen kasvu. Vuonna 2015 pikaviestisovellusten kuukausittaiset käyttäjämäärät ylittivät ensimmäistä kertaa sosiaalisen median käyttäjämäärät. Viime heinäkuussa Facebookin Messenger saavutti miljardin kuukausikäyttäjän rajapyykin. Kyseessä ei enää ole vain trendi vaan todellinen muutos tavassamme viestiäPikaviesteistä on tullut tämän päivän tapa tavoittaa ihmiset ja näin myös viestisovelluksissa toimivien chatbot-palveluiden kysyntä on kasvussa.

Lähde: https://chatbotsmagazine.com/conversational-marketing-a-new-paradigm-for-brands-218a3755fff5?swoff=true


"If people are spending most of their time in messaging apps, we have to think about how to meet them where they are. People always gravitate to what is easiest."
— Baron Concors, Chief Digital Officer, PizzaHut

Pikaviestipalveluiden kasvattaessa suosiotaan myös mobiililaitteiden käytössä on tapahtunut muutos. Ogilvyn trendikatsauksessa todetaan, että ihmiset eivät enää asenna mobiilisovelluksia entiseen tapaan. Ja vaikka sovellus ladattaisiin, 95% käyttäjistä vaihtaa seuraavaan jo 90 päivän aikana. Tässä piilee chatbotien mahdollisuus. Niitä ei tarvitse erikseen ladata, vaan viestit lähetetään jo valmiiksi käytössä olevan palvelun sisällä.
Kuluttajatkin alkavat olla valmiita chatbotien käyttöön. Olemme jo tottuneet on-demand palveluihin, kuten Uberiin ja Netflixiin sekä siihen, että nämä palvelut ovat välittömästi saatavilla. Nyt samaa toivotaan myös asiakaspalvelulta ja mobiili on siihen sopiva kanava. Tämä on jälleen yksi mahdollisuus hyödyntää chatboteja.


Mitä on luvassa seuraavaksi?


Chatbotit eivät vielä ole tarpeeksi älykkäitä, jotta ne toimisivat moitteettomasti ja voisivat korvata ihmisen asiakaspalvelijana. Mutta ne kehittyvät kovaa vauhtia ja moni uskoo niiden jo muutamien vuosien kuluttua kykenevän saumattomaan keskusteluun. Teknologian kehittyessä chatbotien odotetaan myös
toimivan nopeammin kuin verkkosivut tai mobiiliapplikaatiot, latautuvan välittömästi ja olevan erittäin helppokäyttöisiäNämä ominaisuudet tekisivät chatboteista houkuttelevan vaihtoehdon myös kaltaiselleni skeptikolle.

On mielenkiintoista nähdä, millaisiin tarkoituksiin ja kuinka luovasti chatboteja keksitään jatkossa hyödyntää. Tuore esimerkki Briteistä kertoo Stanfordin opiskelija Joshua Browderin chatbot-hankkeesta, jonka avulla turvapaikanhakijoiden on mahdollista saada ilmaista lakiapua maahanmuuttodokumenttien täyttämiseen. Chatbotit avaavat siis hyviä mahdollisuuksia muuhunkin kuin kaupalliseen käyttöön.





Jackpot?


On myönnettävä, että ennakkokäsitykseni chatboteista osoittautuivat vääriksi. Osana suurempaa viestintätavan muutosta chatbot-palvelut voivat vielä hyvinkin kasvaa merkittävään rooliin. Niille yrityksille, jotka ovat ehtineet ajoissa mukaan tähän junaan ja onnistuvat tarjoamaan kuluttajille mitä nämä haluavat, kyseessä voi olla todellinen jackpot.

Oma myönnytykseni chatboteille olkoon toistaiseksi se, että ensi kesän pyöräilysään selvitän Pekka Poudan sijaan Poncholta. Vaikka sympaattisia kavereita ovat molemmat.


Lähteet:

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Onko faktanjälkeinen aikakausi alkanut vuotaa markkinoinnin puolelle?

 Taannoin Suomen yksiin merkityksellisimpiin mainostoimistoihin kuuluva Hasan & Partners joutui Sosiaalisen Median tuottaman myrskyn sisään, heidän toteutettua paljon parjatun ”Turveinfo” mainoskampanjan Suomen turvetuotantoa tukevalle yhtiölle, Biotalous Oy:lle. Markkinointikampanjassa rinnastettiin turvetuotanto niin Suomen Venäjäntuotantoon, kuin vanhustenhoitoon. Somemyrskyn jälkeen Hasan & Partners on lisännyt kampanjaansa myös sloganin joka kommentoi Turveinfo kampanjan faktoihin kohdistunutta kritiikkiä.


(kuvakaappaus Turveinfon verkkosivulta turveinfo.fi)

Sosiaalisessa mediassa alkoi tapahtua helmikuun puolessa välissä, kun Turveinfo kampanjassa huomattiin faktavirheitä, ainakin luonnonsuojelupuolen mielestä. Turveinfon ”faktoja” kritisoitiin sinisilmäisiksi ja kuluttajaa harhaanjohtavaksi. Tämä poiki jopa sähköpostikampanjan, jossa kehotettiin sähköposti-listalla olleita antamaan Hasan & Partnersille huonoja arvosteluita heidän facebook sivuunsa. Eikä sähköposti ollut lähtöisin keneltä tahansa, vaan Suomen luonnonsuojeluliiton hallituksen jäsenen sähköpostista. Sosiaalisessa mediassa myrsky jyräsi noin viikon ajan ja jopa Helsingin Sanomat otti aiheen käsittelyynsä.

Kritiikki sosiaalisessa mediassa keskittyi mainoskampanjan käyttämiin väitteisiin turvealan ekologisesta pohjasta ja taloudellisista mahdollisuuksista. Helsingin Sanomissa nämä väitteet perattiin asiantuntijan kanssa ja tulokset näyttävät vähintäänkin arveluttavilta. Hasan & Partners otti yhteen kritiikin antajien kanssa ja puolusti itseään facebook-postauksessa, jossa se syytti kriitikoita väärästä kohteesta, muistuttaen kaikkia klassisesta skenaariosta jossa viestinviejä ammutaan.

On kuitenkin kysyttävä, onko mainostoimiston näin yksinkertaista pestä kätensä kaupallisuuden funktiosta heittäytymällä vain viestinviejäksi. Lisäksi voidaan kysyä kuka faktoista loppujen lopuksi mainonnassa vastaa, onko se sitten yritys vai viestinviejä, joka tässä tapauksessa on kampanjan toteuttanut mainostoimisto. Oli miten oli, se on sanottava, ettei totuuden vääristely ole mitenkään uusi asia markkinoinnissa.

Myös markkinoinnin ammattilaisen pitää kuitenkin muistaa nykypäivän mediayhteiskunnan lainalaisuudet jossa viestinnän tulee olla nopeaa ja reaktiivista. Vastauksessaan Hasan & Partners tosiaan allegorioivat itsensä viestinviejäksi, joka oli nyt väärä ihminen ketä ampua, kun faktoista vastaa itse kampanjan tilaaja. Viestin sävyssä kuitenkin näkyi eräänlainen välinpitämättömyys itse kritiikin antajia kohtaan ja tämän kaltainen ylimielisyys usein kääntyy sosiaalisessa mediassa syytöksiä saavaa vastaan. Ainakaan tämän kaltainen suhtautuminen ei herätä hirveän suuria sympatioita yritystä kohtaan.


Voi olla, että faktanjälkeinen aikakausi on myös synnyttänyt uudenlaisen käyttäytymisen, kriittisyyden kaikenlaisia julkaisuja kohtaan. Tämä asettaa viestijän vaikeampaan tilanteeseen kuin koskaan, varsinkin kun viestinnän tavoitteena on taloudellinen hyöty. Faktojen kanssa pitää olla tarkempi ja huolellisempi markkinointiviestinnässä. Onko tämä trendi sitten huono vai hyvä? Sanotaan niin, että en pitäisi koskaan huonona piirteenä kuluttajien valveutuneisuutta. Huonona pitäisin vain kulttuuria, jossa hiilihankoihin tartutaan pienimmästäkin ärsykkeestä, mutta jossa aikaisempi kritiikki unohdetaan saman tien uuden kohteen ilmaantuessa.

Onko mobiilista hyötyä vai haittaa lapselle?


Hyödyttääkö teknologia lasten oppimista?

Nykyään kuulee usein sanottavan, että teknologia ja älypuhelimet pilaavat nykynuoret eivätkä nuoret enää leiki ulkona kavereiden kanssa vaan katselevat koko ajan kännyköitä. Tämä ilmiö huolestuttaa varsinkin vanhempia, mutta olisiko mahdollisuus kääntää asia toisinpäin? Mitä jos sittenkin teknologiasta voisi olla hyötyä jo vaippaikäisestä kouluikään saakka?Kuvahaun tulos haulle kids learn mobile

Jo pienestä pitäen lapsille luetaan satuja ja opetetaan erilaisten kirjojen avulla esimerkiksi tunnistamaan esineitä, värittämään, piirtämään sekä yhdistämään tiettyjä ääniä oikeisiin eläimiin. Nykyään sovellukset tarjoavat mahdollisuuden oppia entistä tehokkaammin. Kuvien ja videoiden avulla lapsi oppii visuaalisesti, mutta lisäksi koskettamalla näyttöä lapsi aktivoituu ja pääsee itse tekemään sormilla.




”Mobiilisovellukset voisivat lisätä tehokkuutta perinteiseen opetukseen”


Kuvahaun tulos haulle teaching kidsMobiilisovelluksia voisi ottaa enemmän käyttöön oppitunneille perinteisen opetuksen rinnalle. Oppilaat eivät välttämättä jaksa keskittyä pitkään ja sovelluksien avulla oppilaita voisi aktivoida. Tämä voisi helpottaa tilannetta ainakin  keskittymisvaikeuksissa olevien oppilaiden osalta. Opetuksen yhteydessä tulisi varmistaa, että oppilaat oikeasti opiskelevat eivätkä surffaile väärillä sivustoilla.

Mobiilisovellusten lisääminen opetukseen ei tarkoita pelkästään sitä, että oppilaat istuvat luokassa ja katsovat näyttöjä. On kehitetty sovelluksia jotka aktivoivat oppilaita liikkumaan. Esimerkiksi Sports Tracker sovellusta voi hyödyntää fysiikan tunnilla mittaamaan nopeus- ja korkeuseroja, kun oppilas liikkuu ja kulkee eri reittejä. Näin saadaan hyödynnettyä mukavalla tavalla sekä oppiminen ja liikkuminen.


Ekapeli ja Smartkid Maths ovat kotimaisia sovelluksia jotka on kehitetty tukemaan lasten oppimista. Ekapelin avulla voi harjoitella puhetaitoja ja Smartkid Mathsin avulla voi harjoitella matematiikan taitoja. Mielenkiintoiseksi nämä pelit tekevät sen, että lapsi voi harjoitella taitoja pelaamalla.

iPad-näyttökuva 1


Tässäkin asiassa olisi hyvä muistaa, että kohtuus kaikessa. Vuorovaikutus- ja kuuntelemisen taitoja ei voi oppia sovellusten kautta eikä sovellusten tarkoitus ole korvata ihmisiltä toisilleen opettamia taitoja. Mielestäni idea sovellusten käyttämiseen jo pienestä pitäen on hyvä idea, mutta oppiminen ei voi perustua pelkästään sille.

Lähteet:
Antin, N. ,(2015). 5 Kotimaista opetuspeliä lapsille. Kuningaskuluttuja, Yle.
Veikkolainen, S., (2016). Opi liikkeessä - mielikuvitus ja sovellukset potkivat ylös pulpeteista. Oppimistaidot, Yle.
Kuva 1, 8 High-Tech Tools for Turning Kids Into Money Whizzes https://www.learnvest.com/2014/04/apps-teach-kids-money/

Kuva 2, SmartKid ITunes
https://itunes.apple.com/fi/app/smartkid/id661639471?l=fi&mt=8







Miten voittaa virtuaalitiimityön vaikeudet?

Olen tänä keväänä mukana Aalto-yliopiston Kauppakorkeakoulun viestinnän laitoksen kurssilla Global Online Collaboration and Team Management. Kurssi on uskoakseni ainutlaatuinen ainakin Kauppakorkeakoulun, ellei jopa koko Aallon tasolla. Kurssin pääpaino on nimittäin ryhmätöissä. Ryhmätöissähän nyt ei sinänsä ole mitään uniikkia tai ihmeellistä, ja varmasti jokainen opiskelija Aallossa niiden parissa joutuu jossakin välissä oppipolkuaan ahertamaan, enemmin tai myöhemmin. Mutta edellä mainitun kurssin ryhmätyöt eivät olekaan niitä tavanomaisimpia; nämä ryhmätyöt toteutetaan nimittäin virtuaalitiimeissä. Eikä siinä kaikki – virtuaaliympäristön lisäksi tiimit ovat vielä monikulttuurisia.

Omaan tiimiini kuuluu seitsemän jäsentä – yhdysvaltalainen, kanadalainen, meksikolainen, espanjalainen, kiinalainen, intialainen ja suomalainen, eli minä. Erilaisia kulttuureita on siis yhtä monta kuin jäseniä. Maantieteellisesti olemme kuitenkin hieman tasaisemmin jakaantuneet. Kolme meistä majailee tällä hetkellä Euroopassa ja loput neljä Yhdysvalloissa ja Kanadassa. On siis sanomattakin selvää, että tiimimme on hyvin monikulttuurinen ja työskentelytapoja, englannin murteita ja käsityksiä tiimityön sujuvuudesta löytyy yhtä monia kuin meitä on osallistujiakin.

Digitaalinen viestintä ja media kurssimme luennolla 28.2 käsittelimme virtuaalitiimejä, ja niiden haasteita ja tapoja voittaa niitä. Olemme nyt Global Online Collaboration and Team Management kurssin puolivälissä, ja voin allekirjoittaa suurimman osan noista haasteista, sekä myös tavoista päästä niiden yli ja kääntää ne vahvuuksiksi. Pyrinkin tässä blogitekstissä havainnoimaan noita läpikäymiämme asioita ja vertaamaan niitä omiin ajatuksiini (ja kokemuksiini!) virtuaalitiimeissä työskentelystä.



(Kuva 1: redbooth.com)

Haasteet ja niiden voittaminen

Seuraavat haasteet liittyen virtuaalitiimeissä työskentelyyn nousivat luennolla esille.

Omassa tiimityössämme erityisesti ajalliset haasteet nousivat jo alussa keskiöön, kun tehtäväksemme tuli valita viikoittaiset tapaamisajat tiimillemme. Pisimmillään aikaero – 8 tuntia –
on minun ja erään yhdysvaltalaisen jäsenen välillä, muiden sijoittuessa tuon välin sisäpuolelle. Ajallisten haasteiden voittaminen vaatii koordinaatiokykyä ja kykyä ymmärtää kunkin aikavyöhykkeet GMT 0 vyöhykkeeseen verraten. Ei ole nimittäin sekään jäänyt näkemättä, kun ehdotin tapaamisajaksi huolimattomasti omaa sunnuntai aamu kymmentäni. Eli noin kahta yöllä tietyissä osissa Yhdysvaltoja. Voitte varmaankin arvata, onnistuiko kyseinen aika…


Fyysiset ja tekniset haasteet ovat olleet myöskin kovin näkyvillä tiimityöskentelyssämme. Pääasiallinen kanavamme, jonka kautta viestimme on IBM Social Student alusta, joka mahdollistaa Skype-tyylisten tapaamisten pitämisen ja tiedostojen jakamisen tiimin jäsenten kesken. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui alussa alustan vajavaisuus pikaviestinnässä. Tähän ongelmaan keksimme ratkaisun siirtämällä ei-syvempää pohdintaa vaativat keskustelut WhatsApp-ryhmään. Tuon ratkaisun jälkeen muun muassa tapaamisajankohdista sopiminen on helpottunut huomattavasti. Kannatan siis tältä osin avointa ja joustavaa kommunikaatiota, sekä valmiutta muutoksiin ryhmän edun ollessa siitä kiinni. (Kuva 2: targettraining.eu)

Yhteiskunnallis-sosiaaliset haasteet ovat myös luonnollisesti erittäin suuressa roolissa monikulttuurisessa tiimityössä – edustaahan omakin tiimimme yhteensä seitsemää eri kansallisuutta ja kulttuuria. Näiden edessä oma neuvoni on seuraava: ole joustava, avoin ja ymmärtäväinen. Ole myös valmis kompromisseihin ja varustaudu virtuaaliseen tiimityöhön avoimin mielin ja pitkällä pinnalla.


”Haasteiden edessä oma neuvoni on seuraava: ole joustava, avoin ja ymmärtäväinen. Ole myös valmis kompromisseihin ja varustaudu virtuaaliseen tiimityöhön avoimin mielin ja pitkällä pinnalla.”


Näiden haasteiden ohella, Haas (2015) nostaa esille neljä haastetta – maantieteelliset, rakenteelliset, kansallisuuteen liittyvät ja demograafiset – joista erityisesti kahdella ensimmäisellä on merkitystä sen kannalta, voiko virtuaalitiimityöskentely onnistua vai ei. Näistä maantieteellisiä haasteita eli käytännössä ajallisia ja aikavyöhykkeisiin liittyviä haasteita kävinkin jo edellä läpi, ja olen Haasin kanssa samaa mieltä siitä, että erityisesti eri aikavyöhykkeet luovat haasteita virtuaalisten tiimien toiminnalle. Rakenteellisilla tekijöillä, eli esimerkiksi asemalla organisaatiossa, tittelillä tai hierarkialla, ei meidän työssämme ollut juurikaan merkitystä. Tai ainakaan en itse kokenut niitä huomionarvoisella tavalla työtämme häiritseviksi. Tämä johtuu pääasiassa varmaankin siitä, että meidän tiimissämme olemme kaikki opiskelijoita, eikä kukaan voi sen perusteella vielä nostaa itseään ylemmäksi muita.

Lähteet

Marketta Majapuro, Luento kurssilla Digitaalinen viestintä ja media, ”Digitaalinen yhteistyö ja virtuaalitiimit”, Aalto-yliopiston Kauppakorkeakoulu 28.2.2017


Haas, Martine, 24.9.2015, ”The real reason your multinational team has trouble communicating.”, viitattu 28.3.2017 osoitteeseen http://knowledge.wharton.upenn.edu/article/the-real-reason-your-multinational-team-has-trouble-communicating/