torstai 23. maaliskuuta 2017

Maailma taskussani - puhelin pullollaan sovelluksia



Kirjoitan tätä blogitekstiä kännykällä matkalla töihin. Google driven lisäksi puhelimestani löytyvät kaikki ne sovellukset, jotka ovat tietokoneellani. Itse asiassa mieleen ei tule muita syitä käyttää tietokonetta kuin ergonomia - kännykällä kirjoittaessa peukalot väsyvät ja niska jumittuu, kun joudun pitelemään laitetta samoilla käsillä, joilla kirjoitan. Tietokone sentään on pöydän varassa.
 Mobiiliin - maksoi mitä maksoi

Moni yritys on huomannut taipumukseni - ja samalla monen muun taipumuksen - käyttää kännykkää lähes kaikkeen. Puhelin on paitsi puhelin, myös kartta, televisio, radio, nauhuri, kamera, pelikonsoli, supermarket ja mitä vielä muuta. Sovelluksia on monia ja jokainen niistä on tehty omaa erityistä, usein kapea-alaista käyttötarkoitusta varten. Sovelluksia on monia ja jokainen niistä Sovelluksia on monia ja jokainen niistä on tehty omaa, usein kapeaakin käyttötarkoitusta vartenMobiilisovellusten kehittäjät hierovat käsiään samalla kun mobiilikaupan pennoset kilisevät yrityksen laariin. Sovelluksia kehittävät myös yleishyödylliset yhteisöt sekä yhteisöt omaan käyttöön ilman tarkoitustakaan kaupata sitä mobiilikauppaan.

Onko vaihtoehtoja?

Mobiilisovelluksen idean keksiminen on joskus liiankin helppoa.
Ideat ovat ilmaisia ja mobiilisovellukset hurjassa suosiossa. Herää kysymys, viekö mobiilisovellusten kehittäminen yritysten huomion siitä, että itse verkkosivustoa ja sen palveluja voisi kehittää mobiili- ja käyttäjäystävälliseksi
 
Itse kuitenkin koen, että kun tietoa tarvitsee vähänkin enemmän, lipsahtaa helposti verkkosivuston puolelle. Lisäksi puhelimeeni ei kuitenkaan enää mahdu yhtään sovellusta.
Voisitteko, oi verkkokehittäjät, ottaa tämänkin huomioon taskuni sisältöä penkoessani?

 



 

Rekrytoinnin uusi aika

Aalto-yliopiston urasivustoa selatessani silmissäni vilisevät kymmenet ja sadat kesätyö- ja harjoittelupaikkailmoitukset. Suurin osa ilmoituksista näyttää lähes identtisiltä ja noudattaa samaa, aneemista kaavaa. Ensin lyhyt, mitäänsanomaton kuvaus yrityksestä, sitten kuvaus yrityksen etsimästä työntekijästä ja lopuksi linkki sähköiseen hakemukseen. Palvelukseen haetaan reipasta, hyvät vuorovaikutustaidot omaavaa ja itsenäiseen työskentelyyn kykenevää henkilöä, jolla mielellään tietenkin on jo runsaasti kokemusta alasta huolimatta siitä, että kyseessä on lyhytkestoinen harjoittelupaikka minimipalkalla. Hakemuksen ulkoasukin harvoin on mikään graafisen suunnittelun taidonnäyte: fontti Arial, koko 12, valkoinen pohja, ei kuvia. Ei näytä tai kuulosta kovin houkuttelevalta.

Välttämätön some

Yrityksen kyky houkutella lahjakkaita ihmisiä organisaatioonsa ja saada heidät pysymään siellä on nykyään merkittävä kilpailuedun lähde. Samaan aikaan useat firmat kuitenkin kokevat lahjakkaiden työntekijöiden rekrytoimisen yhä haastavammaksi. (Hiltrop 1999.) Sosiaalisen medain ammattikäytön asiantuntija Tom Laineen mukaan liian monet yritykset eivät vieläkään osaa rekrytoida työntekijöitä nykyaikaisilla ja houkuttelevilla tavoilla. Tästä hyvä esimerkki on se, että yhä 2010-luvulla Suomen suosituin rekrytointimedia on Helsingin Sanomien sunnuntainumero! Paperimedia ei kuitenkaan ole nykyään millään tavalla kustannustehokas tapa rekrytoida Interenetin pullistellessa (lähes) ilmaisia rekrytointikanavia. (Laine 2017.)
”2010-luvulla Suomen suosituin rekrytointimedia on Helsingin Sanomien sunnuntainumero!”
Muutamia vuosia sitten yritykset pystyivät vielä perustelemaan sosiaalisen median läsnäolottomuuttaan vetoamalla sen olevan pelkkä ohimenevä hullutus (Madia 2011) tai että vain nuoret käyttävät sosiaalista mediaa (Bernoff et al. 2008). Nykyään 58% 16-75-vuotiaisista suomalaisista ilmoittaa käyttäneensä jotakin sosiaalista mediaa viimeisen kolmen kuukauden aikana ja mitä nuoremmaksi ikäluokka menee, sitä suuremmaksi some-presenssin osuus kasvaa (Tilastokeskus 2015). Jättäessään sosiaalisen median tarjoamat mahdollisuudet huomiotta,  yritys riskeeraa asemansa markkinoilla ja putoaa pahimmillaan kilpailusta kokonaan pois (Madia 2011).
Linkedin ja Facebook ovat monille varmasti jo melko tuttuja alustoja, mutta eivät suinkaan ainoita sosiaalisia medioita joita yritykset voivat hyödyntää rekrytoinnissaan. Esimerkiksi Youtube, Instagram ja Pinterest ovat loistavia kanavia yrityksille viestiä toiminnastaan hyödyntäen tarinankerrontaa. On kuitenkin tärkeää muistaa, että sosiaalisella medialla ei voi korvata perinteisiä rekrytointityökaluja, kuten toimivia nettisivuja. Yritysten tulisi pikemminkin nähdä sosiaalinen media lisäosana jo olemassa olevaan työkalupakkiinsa. (Madia 2011.)

Innovatiivista rekrytointia

Monet startupit ja teknologia-alan yritykset ovatkin ymmärtäneet innovatiivisen rekrytointimarkkinoinnin tärkeyden liiketoiminnassaan. Jotkut yritykset hyödyntävät erittäin vahvaa brändiään sosiaalisessa mediassa ja onnistuvat luomaan viraalin markkinointikampanjan kuten Supercell. Pelifirma sai Facebookissa julkaistuun työpaikkailmoitukseensa hetkessä yli 15 000 tykkäystä ja yli tuhat kommenttia.
Screen Shot 2017-03-21 at 11.22.28
Teknologiajätti Microsoft taas on houkutellut potentiaalisia työntekijöitä ei-niin-perinteisellä ilmoituksella, joka rajaa täysin tehtävään soveltumattomat hakijat suoraan ulos. Tämän kaltainen mainos herättänee työnhakijan mielenkiinnon paljon suuremmalla todennäköisyydellä kuin perinteinen ”musta fontti, valkoinen pohja” -ilmoitus.

Microsoftin mainos




Hieman yllättäen Puolustusvoimat ja Yleisradio, joita ainakin itse pidän melko perinteisinä, jopa konservatiivisina organisaatioina, ovat onnistuneet erinomaisesti sosiaalisen median hyödyntämisessä rekrytointimarkkinoinnissaan. Puolustusvoimien Youtube-kanavalta löytyy runsaasti mielenkiintoisia videoita organisaation toiminnasta ja työntekijöistä. Yleisradion Pinterest-tili #ylemme taas kertoo organisaation tarinaa visuaalisesti miellyttävällä tavalla.
Jos näinkin perinteiset organisaatiot kuin Puolustusvoimat ja Yleisradio ovat onnistuneet uudistamaan rekrytointimarkkinointinsa some-ajalle, uskon, että muutkin suomalaiset yritykset pystyvät siihen halutessaan. Jos yritys taas ei halua päivittää HR-prosessejaan nykyajalle, on vaarana lahjakkaiden työntekijöiden menettäminen kilpailijalle ja kehityksen kelkasta tippuminen (Madia 2011).

Lähteet:
Hiltrop, J. (1999). ”The quest for the best: Human Resource Practices to Attract and Retain Talent”. European Management Journal, Vol. 17 Iss. 4 pp. 422-430.
Laine, T. (2017, March 16). Rekrytointi ja työnantajamielikuvan luonti somessa. Lecture presented at Digitaalinen viestintä ja media -course in Aalto-yliopisto, Espoo.
Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö [verkkojulkaisu]. ISSN=2341-8699. 2015, Liitetaulukko 24. Yhteisöpalveluiden käyttö iän, toiminnan, koulutusasteen, asuinpaikan kaupunkimaisuuden ja sukupuolen mukaan 2015, %-osuus väestöstä . Helsinki: Tilastokeskus / Statistics Finland [cited: 7.2.2017].
Bernoff, J., Pflaum C. N., Bowen E. (2008), “The Growth of Social Technology Adoption,” Forrester Research Report, Cambridge, MA.
Sherrie A. Madia, (2011),”Best practices for using social media as a recruitment strategy”, Strategic HR Review, Vol. 10 Iss 6 pp. 19 – 24

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Stockmannin mobiilisovelluksen arviointi ja vertailu

Stockmannin mobiilisovelluksen arviointi ja vertailu
– lisäarvoa monikanavaiseen kaupankäyntiin vai täysin hyödytön?

Mobiilitransaktioiden kasvu on saanut kauppiaat kiinnittämään kuluttajien huomiota enemmän kohti mobiilisovelluksia, jotka voivat sisältää perinteisen kanta-asiakaskortin lisäksi monia muita elämää helpottavia palveluja ja etuja. Mobiilisovelluksia on paljon, mutta suurin osa niistä jää kuitenkin täysin huomiotta monista syistä, esimerkiksi huonon toteutuksen takia tai sovellus ei kykene erottumaan edukseen. Monet sovellukset päätyvätkin pienen testauksen jälkeen suoraan roskakoriin.

Tässä postauksessa arvioin Stockmannin mobiilisovellusta käyttökokemuksen kautta, miten se vastaa kuluttajan tarpeisiin ja odotuksiin. Arvosteluperusteena käytän omien subjektiivisten kokemuksieni lisäksi luennolla esitettyjä Larivieren et. al. esittämiä teesejä siitä, mitä kuluttaja odottaa sovelluksilta? Ne ovat a) tiedollista hyötyä b) identiteetin rakennusaineksia c) sosiaalisia suhteita d) hauskuutta ja emotionaalisia hyötyjä e) mukavuutta ja helppoutta arkisiin toimintoihin ja f) taloudellista hyötyä.

Ovatko sovellustestaukset edes tarpeellisia?

Mobiilipelejä on testattu ja arvosteltu julkisesti pitkään. Myös musiikista löytyy paljon arvosteluja sekä erilaisista liiketoimintaan ja koulutukseen liittyvistä työkalusovelluksista, mutta samanlaiseen ilmiöön en ole törmännyt vähittäistavarakaupan sovelluksista.

Syy voisi olla esimerkiksi se, että vähittäiskauppojen ilmaisohjelmien kohdalla ei koeta tarpeelliseksi käyttää aikaa ja vaivaa arvosteluihin, sillä uskotaan, että jokainen osaa parhaiten itse arvioida ilmaissovelluksien käyttökelpoisuutta ja tarpeellisuutta. Asiantuntevat arvostelut ja testaukset tulevat tarpeen silloin, kun puhutaan tärkeistä ja maksullisista sovelluksista, jotka tulisivat ns. vaativampaan käyttöön. Tällöin ostopäätös vaatiikin enemmän harkintaa, vertailua ja muiden kokemuksia.

Silti katson myös ilmaissovellusten säännöllisen testaamisen ja kriittisen arvioinnin julkisissa julkaisuissa tarpeelliseksi, jotta sovelluksen kehittäjät voisivat saada asiallista palautetta ja kehitysideoita ja kauppiaat saavat perusteluita sille, miksi sovellus ei mahdollisesti houkuttele käyttäjiä ja mistä he oikein maksoivat? Näillä arvosteluilla on myös paikkansa niille kuluttajille, jotka eivät halua testata itse vaan lukea muiden käyttökokemuksia.

Käyttökokemustestin lähtökohdat

Testikysymys kuuluu, tarjoaako Stockmannin sovelluksen käyttö lisäarvoa käyttäjälleen? Tämän lisäksi vertaan Stockan sovellusta S-ryhmän vastaavaan S-mobiiliin, sekä kahteen kansainväliseen tavarataloon Harrods:in ja Galeries Lafayette:n sovelluksiin. S-mobiilissa jätetään huomiotta pankkiasiointi- ja vakuutuspalvelut sekä muut vertailukelvottomat ominaisuudet.

Vertailukohteiden valinnan kriteerinä oli liiketoimintamallin samankaltaisuus. Tästä syystä ei ole perusteltua, että vertailu olisi tehty esim. Stockmannin ja Net-A-Porteriin tai Zalandon välillä, koska ne ovat puhtaasti verkkokauppoja ilman fyysistä toimitilaa. Myöskään vertailu Inditexiin tai H&M-ryhmään ei ole aiheellista, sillä nämä keskittyvät ainoastaan muotiin ja kodin sisustukseen, kun Stockmannin tuotevalikoima kattaa laajemmin kaikki vähittäistavarakaupan osa-alueet.

Stockmann vs. S-mobiili

Ensimmäisessä kuvassa Stockmannin ja S-ryhmän sovelluksen päänäkymät. Stockmannin etusivu näyttää panostavan yleisen positiivisen tuntemusten rakentamiseen, näyttävyyteen, selkeyteen ja elämyksellisyyteen. S-ryhmän etusivu sen sijaan on numeropainotteisempi. Kaikessa yksinkertaisuudessaan siinä ilmenee kuukauden ostot, edut ja bonuskertymät sekä muut välilehdet.

Kun Stockmannin etusivua navigoi alaspäin, sieltä löytyvät kronologisesti kaikki tavaratalon tulevat tapahtumat ja erilaiset kampanjat. S-mobiilissa bonusta kerryttävät kuukauden ostot on eritelty toimipaikoittain ja selkeä lista löytyy painalluksen takaa. Tätä ominaisuutta ei löydy Stockan sovelluksesta.

Toisessa kuvassa S-mobiilin etusivulla näkyvät vielä kuitit, maksutapaedun kertymä, palautelaatikko sekä asiakaspalvelun yhteydenottomahdollisuudet.

Stockmannin yhteystiedot löytyvät pääsivun oikeasta yläkulmasta löytyvästä info-painikkeesta.
Erillinen kuitit-alasivu olisi hyvä löytyä myös Stockan sovelluksesta. Tällöin ostoksen yhteydessä ei välttämättä tarvita printattua kuittia, vaan kaikki säilyy sähköisenä ikuisesti ja luontoakin säästyy samalla. Stockan kortilla maksaessa maksutapaetu näkyy suoraan ostosten loppusummassa, joten sitä ominaisuutta ei tarvita erikseen.
Kolmannessa kuvassa Stockmann sovelluksen muut välilehdet. Inspiroidu-lehdessä on lyhyitä artikkeleita erilaisista merkeistä ja tuotteista sekä tuote-esimerkkejä. Etu-välilehdestä näkyy kuukauden erikoiskanta-asiakasetu. Ostaminen ei kuitenkaan onnistu ”osta tästä”-painikkeesta suoraan sovelluksessa vaan linkki ohjautuu verkkokauppaan.

Neljännessä kuvassa vasemmalla Stockmannin muut kuukausittaiset kanta-asiakasedut ja oikealla S-mobiilin vastaavat. Stockmannin tarjoukset ovat tarkemmin spesifioituja tuotteittain kun Sokoksen tarjous näyttää koskevan muotia laajemmin.
Viidennessä kuvassa näkyy Stockmannin sovelluksen viimeinen välilehti, josta ilmenee kortin taso, ostokertymät sekä valintavaihtoehdot kiinnostuksen kohteista. Johtopäätös: S-mobiili hieman hyödyllisempi, kuitit-osionsa takia sekä sisällöllisesti tarkemman ostosten erittelyn vuoksi. Muutoin molemmat yhtä geneerisiä, lähinnä mainontaan tarkoitettuja sovelluksia verkkokaupassa.


Kummallakaan applikaatiolla ei pystynyt maksamaan fyysisesti ostoksia eikä myöskään tekemään niiden sisällä mobiiliostoksia verkkokaupassa. Stockan miinuksena myös Finnairin yhteistyön ja sen kanssa kerryttävien pisteiden käyttömahdollisuuden jättäminen huomiotta sovelluksessaan.
Ulkonäöllisesti Stockmannin sovellus ei kalpene kansainvälisessäkään vertailussa. Harrods:in ja Lafayette:n ulkoasu on hyvin samankaltainen, joskin sisällöt vaihtelevat.

Harrods:in sovelluksesta löytyvät kaupan omia lehtijulkaisuja, kulkuoppaita, infoja, erilaisten palvelujen esittelyjä jne. Suoraa mobiilisovelluksen sisällä tapahtuvaa ostomahdollisuutta ei ollut kummassakaan tavaratalon sovelluksessa.

Lafayette:ssa löytyvät taas kartta, ravintolaesittelyt, tuotemerkkien esittelyt, tax-free ohjeet, infot jne.

Summa summarum, hyvin samankaltaiset sovellukset Stockmannilla, Harrods:illa ja Lafayette:lla. Kaikista löytyvät tavaratalon perustiedot, sijainnit, asiakaspalvelut, erikoispalvelujen esittelyt.

Stockmannin teknologiset panostukset – imperiumin vastaisku vai lopullisesti mottiin?

Löytyikö siitä niitä vaadittavia komponentteja, joita kuluttajat odottavat sovelluksilta?

a) Tiedollista hyötyä
Hyvin suppeasti verrattuna isoveljeensä verkkokauppaan. Ostopäätöstä on vaikea tehdä rajallisen informaation tai sen puuttumisen takia. Kanta-asiakastarjoukset ja pienimuotoiset tuotemerkki-esittelyt olivat esillä sovelluksessa. Niiden perusteella oli hankalaa tehdä esimerkiksi tuote-tai hintavertailuja. Sovellus ei tarjonnut mitään, mitä ei verkkokaupassa olisi. Verkkokauppaa pystyy käyttämään myös mobiililaitteella, miksi siis ladata erikseen mobiilisovellusta puhelimen tilaa viemään?

b) Identiteetin rakennusaineksia
Kukaan muu kuin kauppias ei näe eikä huomaa, että käytät Stockmannin sovellusta. Sovelluksella on siis jopa huonompi symbolinen arvo kuin Hullujen Päivien muovikassilla. Stockmannilla asiointiin liittyvät assosiaatiot ovat muutenkin muuttuneet merkittävästi sitten 80- ja 90-luvun.

c) Sosiaalisia suhteita
Ei minkäänlaista. Käyttäjä on aivan yksin sovelluksensa kanssa. Edes myyjien chat-palvelua ei ole tarjolla. Mitään ei ole jaettavissa, eikä edes tuotearvostelumahdollisuutta.

d) Hauskuutta ja emotionaalisia hyötyjä
Ei musiikkia, ei videoita, ei pelejä. Ei äkkiseltään tule mieleen, miksi joku avaisi Stockmannin sovelluksen ajantappo-mielessä. Viihteellisyydestä nolla poäng.

e) Mukavuutta ja helppoutta arkisiin toimintoihin
Sovelluksen pitäisi helpottaa, nopeuttaa ja tehostaa Stockmannin ajamaa päämäärää, eli transaktioiden syntyä. Ei mitään mahdollisuuksia. Ostokset tehdään edelleen verkkokaupassa. Vertaisin sovellusta huonoon sähköpostiin tulevaan mainoskirjeeseen, jota kukaan ei lue ja päätyy sähköpostialgoritmin mukana suoraan roskaposteihin.

f) Taloudellista hyötyä.
Jos aika on rahaa, tämän sovelluksen käyttö on kuin repisi satasen seteleitä.

Näistä syistä johtuen, en voi suositella Stockmannin mobiilisovelluksen käyttöä.

Stockmannin asiakkuusjohtaja Anna Salmi kiteytti taannoin Kauppalehdessä näin ”Meillä on 1,2 miljoonaa kanta-asiakasta. Haluamme tietää, miksi osa asiakkaista on muuttunut passiiviseksi, ja miten saisimme heidät uudestaan innostumaan. Verkkokaupan uudistuessa sen valikoimaa laajennetaan. Nyt verkosta ei löydy likimainkaan kaikkea, mitä tavaratalot tarjoavat. Vaatimatonta verkkosivustoa vieroksuvat monet tuotemerkitkin. Ne eivät halua tulla esitellyksi Stockmannin verkkokaupassa, koska ne eivät pidä sitä brändinsä arvoisena.”

Stockmannilla on mennyt viime vuosina surkeasti, eikä tälläkään sovelluksella valitettavasti kuuhun mennä. Toisaalta näyttäisi paljon pahemmalta, jos koko sovellusta ei olisi. Totta on, että vähittäistavarakauppa muiden mukana siirtyy yhä enemmän verkkoon, mutta kuluttajat kaipaavat silti fyysisiä tavarataloja. Tarpeet ovat vain muuttuneet, varsinaisten ostopaikkojen sijaan kaivataan enemmän viihdekeskuksia, joissa voidaan viettää aikaa. Kulutustottumukset jatkavat siis kehittymistään. 


Lähteet

Number of apps available in leading app stores as of June 2016

Larivière etc. Value Fusion: The Blending of Consumer and Firm Value in the Distinct Context of Mobile Technologies and Social Media http://repository.ubn.ru.nl/bitstream/handle/2066/112203/112203_pre.pdf?sequence=3

Kauppalehti – Stockmann kosii kadonneita kanta-asiakkaita takaisin